The way we speak

... Ihmeellinen inspiraatio.

Hassua miten vähän sitä itseasiassa osaakaan arvostaa omaa äidinkieltään. Toki se on meille kaikille suloinen itsestäänselvyys ja lievä ylpeydenaihe, sillä tämähän on yksi maailman hankalimmista kielistä. Omaan korvaan tuokin lause särähtää niin voimakkaasti, vaikka sitä on kuullut koko ikänsä.

Itse olen ylpeääkin ylpeämpi suomenkieleä höpöttelevä ihminen, mutta en voi sanoa, että olisin ylpeä jokaisesta suomea puhuvasta suomalaisesta. "Ihanks tosi, siis en oikeest haluu ol tääl enää mä en jaksa, onks pakko." Siinä oiva esimerkki. Tarkoitan ihan vain huomauttaakseni puhekieltä, sillä oma kirjoittamiseni ei ole lähelläkään täydellisyyttä tai mukaile äidinkielen tunneilla opittuja niksejä. Mikä siinä on, että näinkin suurella vaivalla opittua kieltä halutaan välttämättä helpottaa ja saada se kuulostamaan kuin pahimmaltakin siansaksalta? En minäkään mitään kirjakieltä puhu, mutta sen sijaan että raiskaisin kirosanoja, yritän koko ajan oppia uusia sanoja ja käyttää kieltäni edes hieman nokkelammin.

Toki tämäkin jakaa mielipiteitä, sillä kielentaito voi kadota ihan huomaamatta. Itse olen huomannut harmikseni kommunikoivani esimerkiksi suurimman osan päivästäni englannin kielellä, internetin syövereissä enkä puhumassa ja harjoittamassa tätä omaa äidinkieltäni. Helppoa on seikkailla netissä jo kokeneena englanninkirjoittajana, sillä koko ajan senkin kielen käyttö harjaantuu ja uusia ilmaisuja oppii jatkuvasti. Harmi vain, että samalla suomen kieli rappeutuu, kun ne henkilöt, joiden kanssa tätä vähittäistä suomen kielen puhumista harjoittaa puhuvat kuin slummeissa kasvaneet ihmiset konsanaan ja käyttävät mitä ihmeellisempiä lyhenteitä ja kirosanoja tehdäkseen kielenkäytöstään puolet köyhemmän kuuloista.

Parasta herkkua on kuitenkin se suomen ja englannin sekoittelu lauseissa. "Siis oh my god tää ei oo totta! Kuuliksä et RHCP tulee suomee, are you fuckin' me!?" Jep. Olen ihan tosissani. Myönnän tässä ja nyt, että olen itsekin syyllistynyt muutaman sanan nappaamiseen englannin kielen puolelta, mutta muutamaan sanaan se jääkin. Ei ole mitään tyhmemmän kuuloista kuin vaihtaa kieltä yhden sanan ajaksi. Eivät ne ilmaisut ihan niin hyviä ole, että niitä ei voisi suomenkielisenä käyttää varsinkin jos mietitään vähän sivistyneempää ympäristöä. Olisi hauska kuulla moista kielenkäyttöä esimerkiksi työhaastattelussa. Varmasti huomaisi kuinka kielitaito pulppuaa veressä.

Pitäisikö siis suosiolla vain siirtyä kirjojen maailmaan ja yrittää uida syvemmälle suomen kielen syövereihin vai vain pitää taito tasaisena, kerta sen uusista ilmaisuista ei ole hyötyä muualla kuin äidinkielen ainetta kirjoittaessa? Entäpä sitten englanti? Suomalaiset tunnetusti ovat melko hyviä englannin kielen puhujia, mutta onko syytä siis tyystin unohtaa suomenkieli? Tai ruotsi...? Sitä nyt en ajattele ongelmana, sillä sitä tuskin niin paljon tarvitsee kommunikoidakseen maailmalla tai suomessa.